maanantai 9. helmikuuta 2015

Viimeistä viedään


Bussi starttasi aamuhämärissä kohti Alaveteliä ja Kokkolan Nahka Oy Peloleather –nahkatehdasta. Meidät vastaanotti omistaja Pasi Örnberg. He kromiparkitsevat hirveä, vuohta ja mongolian jakkia. Hirvien parkitus lähtee siitä, että yhteysmiehet keräävät varastoon hirven nahkoja metsästysseuroilta ja sitten ne haetaan rekalla.














Huono suolaus, huono nylkeminen, hirvikärpäset ja se, että metsästyskoirien annetaan repiä hirveä kaadon jälkeen, huonontavat nykyään nahan laatua. Pohdimme pitkään tätä ongelmaa, erityisesti sitä, että koiravahingot ovat lisääntyneet. Voitaisiinko metsästyslupia myönnettäessä asettaa ehdoksi, että nahka täytyy jalostaa? Eikö nylkemistaitoja enää arvosteta? Eikö hirven hyödyntäminen kokonaan ole enää kunnia-asia?





Tehtaalta voi ostaa myös kasviparkittua naudan tuppinahkaa eri paksuisena. Se käy läpi samanlaiset kaavinta-, karvanpoisto- ja peittaus- ja pikkelöintivaiheet kuin kromiparkittukin nahka, mutta se menee eri parkkitynnyreihin. Parkkiaineena on argentiinalainen kasviuute. Kokkolan nahka on toiminut jo vuodesta 1897 ja nyt kolmannessa polvessa. He myyvät 60000 nahkaa vuodessa 25:een eri maahan.




Viimeinen vierailukohteemme oli Pietarsaari ja Centria –university of applied sciences, turkisdesign –linja. Meitä opasti projektipäällikkö Pia Blomström FutureFURstudio –osastolta. Kolme ja puoli vuotta kestävä koulutus yhdistää Bachelor of business administration (BBA:n) ja turkissuunnittelun, ompelun ja tuotteen valmistuksen. Koulutus on kansainvälinen. Opiskelijat esittelivät meille omat projektinsa ja sisustustuotesuunnitelmansa. Valmiit tuotteet ovat tulossa kesäkuussa esille Senaatintorin Pop up Pohjanmaa-tapahtumaan. Näimme esim. säilytystuolin, riippumaton ja tyynyviltin, joissa kaikissa oli käytetty tarhattua sinikettua eri väreissä. Pohjanmaalla ollaan ylpeitä tarhaamisperinteestään ja se halutaan säilyttää. Mielenkiintoista oli nähdä erilaisia ompelu- ja punontatekniikoita, materiaalien yhdistäminen ja turkiksen tuotteeksi valmistamisen erilaisia tekniikoita.


Kohtaaminen kansainvälisten opiskelijoiden kanssa oli antoisaa puolin ja toisin. He saivat myös tutustua meidän tuotteisiin ja olivat erittäin kiinnostuneita erilaisista parkitusmetodeista. Syntyikin idea yhteistyöstä, koulutusvaihdosta ja yhteisistä projekteista.

Jäljellä on enää bussimatka kotiin. Tunnelma autossa on liikuttavan onnellinen kaikesta siitä mitä olemme Jokkmokk-matkalla kokeneet. Päät ovat täynnä uusia ideoita, perinnetaitoja ja uutta luovaa suunnittelua. Olemme tehneet kompaktin kiertomatkan napapiirin toiselle puolen ja jakaneet enemmän tietoa ja kokemuksia kuin koskaan ennen kurssiaikoina. Ykkös- ja kolmoskurssilaiset ovat tutustuneet toisiinsa, yhteistyökuviot ovat laajentuneet ja mikä parasta, olemme luoneet kontakteja erilaisiin nahka-alan toimijoihin Suomessa ja Ruotsissa. Tästä matkasta poikii vielä lukuisia uusia projekteja!


Anne Wirkkala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti