perjantai 6. helmikuuta 2015

Nanoq - Pietarsaari




  Hyvin nukutun ja saunotun yön jälkeen starttasimme Björköbystä Pietarsaareen. Olimme kuulleet jo etukäteen huhuja, että Nanoq –arktinen museo on upea kokemus.
















Saavuimme Pietarsaaren perukoille Fäbodaan pientä talvista metsätietä ja yhtäkkiä eteemme avautui kokonainen inuiitti-kylä, jossa oli aito pohjoisgrönlantilainen turvemaja, pyyntimaja Huippuvuorilta, kullanhuuhdontakenttä ja maja sekä muita vanhoja eksoottisia rakennuksia. Itse näyttelytila on laaja, kahdessa kerroksessa ja sisältää runsaasti materiaalia inuiittien historiasta ja retkikuntavarusteita tunnetuilta arktisilta tutkimusmatkoilta. Museo on kunnianosoitus ja tunnustus viimeisten arktisten luonnonkansojen kulttuurille.
Oppaanamme toimi museon perustaja, rakentaja ja arktinen tutkimusmatkaaja Pentti Kronqvist. Tehtyään noin tusinan verran matkoja arktisille alueille ja kerättyään runsaasti arktista esineistöä, Pentti sai ajatuksen perustaa arktisen museon Pietarsaareen. 

Pentillä on tavattoman suuri määrä kulttuuritietoutta inuiiteista ja paljon tarinoita tutkimusretkiltään. Nanoq –museossa ymmärtää, kuinka inuiitit elivät luonnon kanssa sopusoinnussa, sitä kuunnellen ja sitä kunnioittaen. Animistinen maailmankuva kunnioittaa esi-isiä, äiti maata ja uskoo, että kaikilla luonnon asioilla, kuten kivillä, puilla, eläimillä, ihmisillä, on henki. Vain sillä tavalla luonnonkansa on voinut selviytyä karuissa oloissa.


Museossa näimme uskomattoman hienoja vaatteita hylkeen- poron- ja sudennahasta. Kuulimme, että hylkeenpyytäjä naamioitui itsekin hylkeennahkaan, jotta sai saaliin keihästettyä.

Kun Pentti oli tutkimusretkillään, kerran pakkasta oli -54 ja tuuli 40 m/s, jolloin ilma tuntui -150 asteiselta. Pentti sanoi, että siinä vaiheessa alkaa nenä hieman punottaa. Inuiitit elävät luonnon ehdoilla ja tuntevat tuulet. Kun kova tuuli on tulossa, on hakeuduttava viipymättä suojaan, esim. rakennettava iglu, muuten tuuli tappaa.








Miksi koiravaljakko on ainoa tapa tehdä matkaa Grönlannissa? No, jos ruoka sattuu loppumaan ja matkaa on vielä satoja kilometrejä, otetaan huonoin vetokoira ja syödään se. On oltava nopea, että saa itse lämpimän parhaan lihapalan, ennen kuin muut valjakkokoirat ruokailevat loput. Yhden koiran syömisen jälkeen päästään taas pitkä matka ennen kuin on seuraavan aika. Koiran sijaan voi tietysti keittää ja syödä myös omat hylkeennahkaiset kengät.





Miten inuiitti saa turbovaihteen koiravaljakkoon? No, hän valitsee muutamia narttukoiria valjakkoon mukaan ja pian joku niistä onkin kehittänyt kiiman. Tämä kiimainen narttukoira saa sitten paikan valjakon kärjessä 10 metrin päässä muista koirista ja sitten mennään ja lujaa!









Inuiittimuseossa käy vieraita ympäri maailmaa. Se on ainoa museo Euroopassa, joka esittelee Arktista ja Antarktista sekä niitä ympäröiviä alueita. Museoalueelle rakennettiin myös rekonstruktio maailman pohjoisimmasta kirkosta 2010 , jota ei enää ole, koska tuuli vei sen. Museolla voi järjestää siis häitä, hautajaisia ja ristiäisiä. Savusaunoja saa vuokrata, samoin salia. Museon kesänäyttelyssä on vaihtuva teema, joka ensi kesänä on jääkarhu!





Med naturen, på naturens sätt, då overlever man. Så uttryckte sej Pentti Kranqvist när han berettare om hur man överlever en polarexpedition och hur inuiterna klarar att leva i arktiska förhållanden. Det tankesättet passar bra för oss efterson vi häller på med ekologisk garvning och traditionella hantverk.

Nu vet vi mera om inuiternas rika kultur och om arktiska expedition samtidigt fick vi inspiration till nya skinnearbete.

2 kommenttia: