sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Jokkmokk!

Aamulla aikaisin kömmimme bussiin ja enää viimeinen etappi Jokkmokkiin oli edessä. Olimme kaikki jännittyneen odottavaisia ja tunnelma autossa tiivistyi loppua kohti. Kitok kaikui, kun vähän väliä joku lauloi ”Paradise, paradise, paradise Jokkmokk!”.

Perillä vaihdoimme kiireen vilkkaa päälle lämpimämpää vaatetta. Usein markkinoilla on ollut -35, mutta nyt oli vain -3. Silti ilma oli todella pureva, koska tuuli yltyi iltaa kohti. Aluksi kiertelimme laajaa markkina-aluetta. Käsityöläiset olivat puheliaita, avoimia ja kertoivat mieluusti omasta työstään. Tuotteissa hyödynnettiin suurimmalta osin poroa, mutta näimme myös vuohta, kiliä, näätää, hyljettä ja kalan nahkaa, esim. taimenta. Siellä oli poron lihaa kaikissa tunnetuissa muodoissa. Perinteiden arvostus näkyi muotokielessä, yksityiskohdissa, koristeissa vaatteissa ja pukeutumisessa sekä materiaalien ja tekniikoiden yhdistämisessä.


Päivällä saimme seurata saamelaista muotinäytöstä ”In my life”, jossa oli mukana useita nuoria vaatesuunnittelijoita. Materiaaleina oli käytetty pellavaa, villaa ja nahkaa.
Kauniisti jokaikisessä vaatteessa näkyi perinne yhdistettynä nykypäivään. On mahtava huomata kuinka Ruotsin puolella saamelaisperinne elää nykypäivässä vahvasti. Sen annetaan kehittyä ja nuoria kannustetaan tuomaan omaa luovaa näkemystä mukaan tuotteisiin. Meistä tuntuu, että Suomen puolella pidetään edelleenkin liian tiukkaan kiinni perinteen kaavasta, eikä suoda sen muuttua yhtään. Ajatellaan, että perinne säilyy vain tekemällä juuri niin kuin ennenkin. 

Todellisuudessa vain elävä muuttuva perinne voi arvostaa vanhaa tapaa. Elävä perinne näkyy nykypäivässä. Milloin viimeksi olet itse nähnyt oman alueesi kansallispuvun? Miksei meidän perinteemme näy missään?

Muotinäytöksen jälkeen kiirehdimme seuraamaan poroajokilpailua, joka pidettiin järven jäällä. Kilpailussa ajoi kaksi turistia kilpaa ympyrärataa ja omistajat saivat kierroksen jälkeen ottaa porot kiinni seuraavaa kisaajaa varten. Porothan vauhtiin päästyään jatkaisivat vaan kovaa teenpäin. Turistit saivat ohjata poroja vain puheen avulla, ei köydestä vetämällä. Reessä sai istua tai maata. Lumi pöllysi ja nauru raikui, kuulimme joikaamistakin!


Sitten tutustuimme Sápmi koulutuskeskukseen, jossa oli viimeisen vuoden opiskelijoiden näyttely ja käsityöläisten myyntipisteitä. Näyttely oli upea! Viimeistely, koristeellisuus, laskemattomat työtunnit, pikkutarkkuus, eri materiaalien yhdistäminen ja karvan suunnan vaihtelujen vaikutus kiinnittivät huomiota. Mieleenpainuvia olivat myös majavannahkamyssy, poronkoipinahkahanskat, taimenennahkapussi ja juurikorut.


Lopuksi vierailimme Ájtte –ruotsalaisessa tunturi- ja saamemuseossa, jossa oli myös Niillas Holmbergin ja Roope Mäenpään konsertti. Musiikki oli sekoitus saamen perinnettä, kieltä ja bluesia. Tunnelmaltaan intensiivistä, dynaamista ja bändi loihti tilaan tunnelman, jossa tuntui, että yleisö nousi hieman irti lattiasta! Näyttelytiloissa olisi tutkittavaa moneksi päiväksi. ”Made in Sápmi” esittelee duodjia eli saamen perinteistä käsityötä ja uutta muotoilua. Se esittelee Saamea monipuolisesti ja tuo esille monimuotoista ja laajaa kirjoa saamen käsitytöstä, muotoilusta ja kulttuurista. ”Áillohas” esitteli taas Nils Aslak Valkeapään taiteilijuutta, joka sisältää runoutta, maalauksia, piirroksia, veistoksia, valokuvia, musiikkia ja elokuvaa. ”Crossover crafts –artisans wihtout borders” oli Venäjän, Ruotsin ja Norjan käsityöläisten yhteisnäyttely. Lisäksi Ájettssa on perusnäyttely koko Saamen alueelta. Historiaa, kulttuuria ja käsitöitä. Museossa on myös rumpuja. Olimme museossa viimeiseen minuuttiin ja silti tuntui, ettei joka kolkkaa ehtinyt tutkia. Museo vain jatkui ja jatkui, kokoelma oli todella laaja ja kiinnostava kaikkine yksityiskohtineen.

Illalla söimme yhdessä ja pohdimme näkemäämme ja kokemaamme. Hätkähdyttävää on se, miten saamelaisia on kohdeltu kautta aikoja. Saamelaisia on tapettu ja raiskattu, milloin kenenkin toimesta. Heitä on käännytetty, kyliä on poltettu, ihmisiä syrjitty. Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa! Ja mikä hävettävintä, syrjintä jatkuu. Saimme lukea, että lapsia ei haluta laittaa kouluun saamelaisasussa, koska kiusaaminen on niin rajua.

Jokkmokk on kaunis pikku kylä Pohjois-Ruotsissa erämaiden keskellä, jossa talvimarkkinoita on järjestetty jo 410 vuotta. Se on aina ollut saamelaisten kauppa- ja kohtaamispaikka ja sellainen se on nykyäänkin. Kadut täyttyivät kaiken ikäisistä värikkäistä saamelaisista ja saamelaisasuista eri alueilta ja turistejakin markkinoilla hyöri monesta maailman kolkasta. Nuorten saamelaisten viimeisen vuoden opiskelijoiden sanoin:

Through handicraft we have found
a place where we can grow. 
An oasis of colours and shapes.
It is a place where our roots grow stronger.
Where we find strenght and nourishment 
to sow seeds for future generations. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti